Uusi tv-dokumentti sivuaa säveltäjä Erik Bergmanin toimintaa Hitlerin Saksassa – Suonin tutkija Juha Torvinen vastaa jatkokysymyksiin
Tiistaina 15.10.2024 ensiesityksensä saava tv-dokumentti ”Jag hör vad jag ser – en film om tonsättaren Erik Bergman” valottaa suomenruotsalaisen säveltäjän Erik Bergmanin (1911–2006) elämäntyötä ja persoonallisuutta. Bergman saavutti elämänsä aikana kaikki Suomessa kuviteltavissa olevat tunnustukset ja palkinnot. Dokumentti mainitsee Bergmanin toistuvat opintomatkat Hitlerin Saksaan, muttei käsittele aihetta syvemmin. Toiminta soi esitti jatkokysymyksiä Bergmanin elämää tutkineelle dosentti Juha Torviselle, joka on myös yksi dokumentin haastateltavista.
Dokumentti esittelee Erik Bergmanin monet kasvot. Kuva: Maxmo Media / Yle.
Säveltäjä, akateemikko Erik Bergman (1911–2006) sävelsi yli 150 teosta, loi Suomen ensimmäisen 12-säveljärjestelmään perustuvan teoksen, innosti esittäjät ylittämään itsensä ja hassutteli mieskuoron johtajana. Hänen sointitajunsa ja alati uudistuva ilmaisunsa ihastutti yleisöjä vuosikymmenten ajan. Tämän kaiken Wivan Nygård-Fageruddin tv-dokumentti Erik Bergmanista kertoo monien haastateltavien ja arkistofilmien avulla. Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa.
Kohdehenkilö muuttuu entistä elävämmäksi, kun Nygård-Fagerudd ei välttele vaikeitakaan aiheita. Bergman saattoi olla ihmisille todella ilkeä, hän kärsi nuorena mielenterveysongelmista, hän ei ollut kummoinen opettaja ja hän käytti alkoholia siinä määrin, että vaikuttaa yhdessä arkistokatkelmassa päihtyneeltä. Koska Bergman oli merkittävä vallankäyttäjä, on hänen toimintansa kriittinen tarkastelu perusteltua.
Kiinnostavimmat kysymykset Bergmanin henkilöhistoriassa muodostuvat hänen suhteestaan Hitlerin Saksaan. Dokumentti mainitsee toistuvat Saksan-matkat ohimennen ja kertoo, että Bergman valitsi Berliinin opiskelupaikakseen perinteiden ja esikuvien takia. Käsittelemättä jäävät muun muassa Bergmanin kirjoittamat Hitlerin ajan kulttuurielämää ylistävät artikkelit Hufvudstadsbladetissa ja arkistosta löytyneiden kirjeiden natsitervehdykset.
“Dokumentin näkökulma on perusteltu.”
Bergmanin opiskeluajan toimintaa Berliinissä on tutkinut Suoni ry:n tutkija, dosentti Juha Torvinen, joka on yksi dokumentin keskeisistä haastateltavista. Torvisen mielestä Nygård-Fagerudd on onnistunut dokumentissaan erittäin hyvin, sillä kun esiteltävänä on lähes satavuotiaaksi elänyt säveltäjä, aineistoa on valtavasti. ”On väistämätöntä, että siitä jää pois asioita. Dokumentin näkökulma on perusteltu”, Torvinen sanoo.
Torvinen valmistelee elämäkertaa Bergmanista ja on julkaissut hänestä artikkeleita. Viimeisin on Musiikki-lehdessä 2/2024 julkaistu vertaisarvioitu artikkeli ”Säveltäjä propagandan välineenä: Erik Bergmanin toiminta kansallissosialistisessa Saksassa 1937–1943”.
Dosentti Juha Torvinen. Kuva: AJ Savolainen.
Bergman opiskeli Saksassa neljään otteeseen: vuosina 1937, 1939, 1942 ja vielä marraskuusta 1942 heinäkuuhun 1943. Dokumentissa Torvinen perustelee Bergmanin opiskelupaikan valintaa esikuvilla ja perinteellä, koska Bergmanin oma opettaja Maria Castrén ja lukemattomat muut säveltaiteilijat Sibeliusta myöten olivat opiskelleet siellä. Onko se kattava selitys, vai onko puheistasi jäänyt jotakin pois?
”Tuohon aikaan ihmiset menivät Saksaan. Nykyaikana puhutaan että he menivät ’Hitlerin Saksaan’. Oli yleiseurooppalainen ilmiö lähteä niihin maihin, joihin oli ennenkin menty. Kun Hitler nousi valtaan, ajateltiin että se on ohimenevä ilmiö. Suhde saksankieliseen kulttuuriperimään oli paljon pitempi ja se painoi vaakakupissa enemmän. Bergman ei myöskään silloin osannut muita vieraita kieliä kuin saksaa. Se jätti monet maat ulkopuolelle. Saksa oli Suomesta katsoen myös lähellä. Yliopistomaailmassa saksan kieli oli keskeisin ja tieteellinen yhteistyö sinne tiivistä. Ja jos halusi kehittyä taiteilijana ulkomailla opiskellen, etenkin sotavuosina Saksa oli suomalaiselle melkeinpä ainoa vaihtoehto. Ehkä Ruotsin ohella.”
Bergman ylisti Hitlerin Saksan kulttuurielämää lehtikirjoituksissaan
Bergman raportoi natsi-Saksan kulttuurielämästä useaan kertaan muun muassa Hufvudstadsbladetiin, osallistui propagandaministeriön järjestämään koulutukseen ja sai sen jälkeen vapaaliput kaikkiin konsertteihin ja oopperoihin. Bergmanin matkakirjoitusten sävy on ihaileva, jopa ylistävä. Miten tällainen toiminta on selitettävissä?
”Se on ihan fakta, että Bergman edisti totalitaristisen valtion kulttuuria. Toisaalta saksalaisten stipendien saamisen edellytyksenä oli, että stipendiaatit levittivät kotimaissaan positiivista kuvaa Saksasta. Olemalla kieltäytymättä tällaisista tehtävistä hän ajatteli omaa etuaan ja samalla tavallaan hyväksyi kansallissosialistisen politiikan. Historiallisen välimatkan vuoksi on kuitenkin varottava liiallista syyllistämistä. Emme tiedä tarkkaan, miten Bergman ajatteli tai tunsi Berliinissä vuonna 1943. Teknisesti ottaen hän kuitenkin toimi hetken aikaa Saksan propagandan välineenä..”
Erik Bergman kirjoitti opiskeluajan kirjeisiinsä natsitervehdyksen. Kuva: Maxmo Media / Yle.
Bergmanilta tunnetaan kirjeitä, joihin hän on kirjoittanut tervehdyksen ”Heil Hitler”. Yksi niistä on Berliinin musiikkikorkeakoulun johtajalle Franz Rühlmannille 16.1.1943 – miksi hän kirjoitti natsitervehdyksen?
”Se näyttää pahalta. Bergman myöhemmin monessa kohtaa sanoi, ettei hän tehnyt ’Heil Hitler’ -tervehdystä. Voihan olla, ettei hän tehnyt sitä suullisesti. Mutta hallinnollisissa asiakirjoissa teki. Voi olla, että jos hän ei olisi sitä kirjoittanut, se ei olisi edistänyt hänen asiaansa. Jos lisäyksen olisi jättänyt tekemättä, olisi voinut joutua vaikeuksiin. Hän halusi paikan korkeakoulussa, joten tervehdys oli kirjoitettava.”
“Bergman edisti totalitaristisen valtion kulttuuria.”
Bergmanin opettaja Heinz Tiessen oli päätynyt natsien ”ei-toivotuksi” henkilöksi vasemmistolaisuutensa takia. Allekirjoittamalla pakotetun uskollisuudenvalan Hitlerille Tiessen sai säilyttää sävellyksen opettajan tehtävän Berliinin musiikkikorkeakoulussa, mutta hän joutui luopumaan kaikesta muusta. Mitä Tiessenin ja Bergmanin välisestä suhteesta tiedetään?
”Bergman lähestyi ensin säveltäjä Max Trappia, joka oli natsipuolueen jäsen ja myös Nils-Eric Fougstedtin sävellysopettaja. Mutta koska Trapp ei pystynyt Bergmania oppilaaksi ottamaan, Trapp suositteli Bergmanille Tiesseniä. Trapp ja Tiessen olivat kavereita, vaikka heillä oli eri poliittinen tausta. Tämä kertoo siitä, että todellisuus kolmannen valtakunnan arjessa oli usein vähemmän polarisoitunut kuin miltä se historiankirjoissa näyttää. Samalla tämä kertoo siitä, että ainakaan vuonna 1937 opettajan poliittisella orientaatiolla ei ollut Bergmanille väliä.”
Erik Bergman etsi vapautta säveltää. Kuva: Maxmo Media / Yle.
Mainitset artikkelissasi, että Erik Bergman oli natsismin suhteen eräänlainen “hiljainen hyväksyjä”. Eivätkö monet hirmuteot saa voimansa juuri tällaisista hiljaisista hyväksyjistä – siitä että niin kutsutut maltilliset ihmiset antavat väkivaltaisuuksien tapahtua?
”Näinhän se juuri on. Koska Bergman toimi propagandan välikappaleena, hän hiljaisesti hyväksyi natsihallinnon. Luultavasti hän jossain määrin tajusi tämän. Samalla hän varmasti ymmärsi, että demokraattiseen liittolaismaahan suunnattu kulttuuripropaganda ei liittynyt välittömästi sotaan tai natsien hirmutekoihin ja ajatteli radio- ja lehtityötä lähinnä tapana hankkia rahaa ja kokemusta. Mutta missä syyllisyys tässä menee, siihen on vaikea vastata ilman jälkiviisautta.”
Myöhemmin Bergman muisteli aikaansa Hitlerin Saksassa vältellen ja antoi jopa ymmärtää 1940-luvun opintojensa siellä tapahtuneen kirjeiden välityksellä. Mistä tällainen huonomuistisuus voi kertoa?
”Bergman ei varmaankaan halunnut lähteä siihen keskusteluun mukaan, koska se olisi vaatinut niin perusteellisen historiallisen taustoituksen. Hän tukeutui selitykseen ’Elin taiteen vuoksi’.”
“Missä syyllisyys tässä menee, siihen on vaikea vastata ilman jälkiviisautta”
Miksi Bergman myöhemmin korosti olevansa epäpoliittinen?
”Bergman kannatti maailmaa, jossa päätökset tehtiin toisaalla ja hän itse toimi toisaalla. Yksilö ei siinä ajattelussa osallistu päätöksentekoon ja aina hyväksyy kaiken mitä tapahtuu. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hän kannatti poliittista järjestelmää, joka oli konservatiivinen ja keskusjohtoinen. Tämä asenne sopi totalitaristiseen valtioon ja 1930-luvun Suomeen, jossa presidentillä oli hämmentävän suuri valta. Mutta kiinnostavasti se sopi myös sodanjälkeiseen maailmaan, jossa musiikintekijöiden valtavirta oli sitä, että muusikot kokivat irtautuvansa maailmasta. Musiikin tekeminen oli sävellysteknistä tutkimista. Politiikka oli muiden asia. Sellainen ajattelu on tietenkin täysin poliittista sekin, kannattaahan sekin tiettyä järjestelmää. Mutta se antoi Bergmanille vapauden tehdä musiikkia.”
Lähtikö Bergman Saksaan opiskelemaan ideologisen natsisympatian takia?
”Ei lähtenyt. Luulen että Bergman olisi mennyt Saksaan siinäkin tilanteessa että siellä olisi vallinnut edelleen Weimarin tasavalta tai keisarivalta. Poliittinen järjestelmä ei houkutellut Bergmania Saksaan millään tavalla.”
Jutun kirjoittaja FT Janne Palkisto aloitti lokakuussa Toiminta soin päätoimittajana.
Jag hör vad jag ser – en film om tonsättaren Erik Bergman (Kuulen mitä näen – elokuva säveltäjä Erik Bergmanista) Yle Teema & Fem 15.10.2024 klo 18.30, Yle Areena 14.10.2024 klo 06.00.