Torille (Amanda) – Bämä tuulettaa jääkiekkobiisien kaanonia

Bämä-yhtyeen jääkiekkoaiheinen, poppia ja räppiä yhdistävä kappale tuo lätkäkulttuurin keskiöön naishahmon (Havis) Amandan. Kun tarkastellaan jääkiekon vahvasti miesvaltaista ja heteronormatiivista musiikkikulttuuria, Bämän kappale on raikas tuulahdus ja ajankohtainen, jääkiekkomusiikin perinnettä uudistava kritiikki.

Havis Amanda. Kuvaaja: Jean-Pierre Dalbéra. Lähde: Wikimedia Commons.

Poppia ja räppiä yhdistelevä Bämä-yhtye julkaisi torstaina 24. huhtikuuta uuden singlen ”Torille (Amanda)”, jossa on mukana urheiluselostaja Antero Mertaranta. Kappaleen julkaisua pohjustettiin useilla someklipeillä, joissa käytiin fiktiivisiä keskusteluja levy-yhtiön kanssa ja haastettiin oman kiekkokappaleensa ”Den glider in (kiekon maaliin saat)” kanssa huomiosta kilpailevaa VGR-yhtyettä. Kappaleet julkaistiin peräkkäisinä päivinä.

Vuonna 2023 muodostetun Bämän ytimen muodostavat satu [sic], Nelli Milan, Tiia Karoliina sekä Helena Routa. Kaikki neljä julkaisevat musiikkia myös sooloartisteina. Bämä tuli alunperin tunnetuksi debyyttisinglellään ”Kaiken takana on bämä” (2023), jossa mukana olivat myös Aina, Eme, Malka, Matriarkaatti, Sorry Babe, Ida Alex ja Emilia Ex. Kappale otti kantaa miesartistien suomirap-sanoituksissa yleistyneeseen misogyniaan (esim. Vahtera 2023). Kappaleen saama positiivinen huomio johti muun muassa festivaalikeikkoihin sekä vuoden kappaleen Indie Awards -palkintoon. Sittemmin yhden EP:n julkaissut Bämä on ollut myös Emma-ehdokkaana.

Kappaleensa myötä Bämä liittyi joukkoon artisteja, jotka ovat tehneet jääkiekkoaiheisen kappaleen miesten MM-kisojen alla tai niitä varten. Tänä vuonna Ruotsissa ja Tanskassa järjestettävä MM-turnaus on vuosittain toistuva tapahtuma ja suomalaisen jääkiekkokauden huipentuma, joka kerää miljoonayleisön. Joukkueille sävellettyjä kappaleita kutsutaan Suomessa arkikielessä ”kisabiiseiksi”, ja moni artisti toivoo, että juuri hänen kappaleestaan tulisi ns. virallinen kisabiisi. Virallinen tai ei, tällaisella mediavälitteisellä musiikilla on keskeinen rooli kansallisen yhteenkuuluvuuden rakentamisessa (ks. esim. Ahlsved 2020). Leijonien suuren menestyksen ansiosta joukkueella on nykyään laaja repertuaari kappaleita, jotka herätetään henkiin joka kevät. Ensimmäinen rap-kappale Leijonille, Fintelligensin ”Kaikki peliin”, tehtiin jo vuonna 2003, mutta erityisesti viimeisen noin viidentoista vuoden aikana rap ja jääkiekko ovat yhdistyneet yhä tiiviimmin, esimerkiksi JVG:n tuotannossa.

Käsittelemme alla Torille-kappaletta suhteessa Bämän aiempaan tuotantoon, jääkiekkokappaleiden kaanoniin ja jääkiekkokulttuuriin.

Amandan kanssa torille

Torille-kappaleen aloittaa Mertarannan kiekkoselostuksista tuttu huudahdus ”taivas varjele mitä sieltä tulee” sekä kappaleen lopussakin toistuva ”sehän on aito Bämä!”. ”Aitoihin” suomalaisiin Leijonille tehtyihin jääkiekkokappaleisiin sisältyy usein sämplejä urheiluselostajilta, useimmiten juuri Antero Mertarannalta. Niillä rakennetaan jääkiekkoon ja suomalaisuuteen liittyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ilmaisu ”taivas varjele mitä sieltä tulee” juontaa juurensa vuoden 2011 MM-kultaan, jolloin Mertarannan nykyään legendaarista Mikael Granlundin ilmaveivin jälkeistä purkausta samplattiin Finnish Hockey Mafian ”Taivas varjele”-kappaleessa. Jääkiekko­kommentaattorien samplaaminen on suomalainen erikoisuus, jonka taustalla on nyt jo ikonisen vuoden 1995 ”Den glider in” -kappaleen suuri suosio. Kenties tunnetuin klassikkoesimerkki on A-tyyppi-yhtyeen Mertarantaa samplaava ”Ihanaa, Leijonat, Ihanaa” vuodelta 1999.

Kappaleessa ”Torille (Amanda)” Mertaranta on mukana vierailevana artistina ja samalla Bämän ensimmäisenä miespuolisena feattaajana (ks. Universal Musicin tiedote). Kappale eroaa siten Bämän aiemmasta tuotannosta mutta myös edellä mainituista ”Taivas varjele”- tai ”Ihanaa, Leijonat, ihanaa” -kappaleista. Bämän kappaleessa Mertaranta-samplet eivät ole ”aitoja” selostuksia kuten aiemmissa kappaleissa, vaan vaikuttavat olevan uudelleennauhoituksia – mielenkiintoinen itsensä plagioinnin muoto, jossa Mertaranta myös tietoisesti jäljittelee omaa verbaalista tyyliään.

Autenttisuudesta viis, Mertarannan kommentit rytmittävät kappaletta sen alussa, lopussa ja hieman eri tavoin jokaisen kolmen kertosäkeen yhteydessä. Kertosäkeessä tiivistyy kappaleen hurmoksellinen juhlatunnelma Bämän laulaessa:

Torille

Mennään nyt kaikki nyt torille

Torille

Kertosäkeen melodia lainaa tunnistettavasti Era-yhtyeen ”Amenoa” (1996). Viimeksi mainitussa toistuva pseudolatinankielinen ilmaisu ”Dorime” on kääntynyt Bämän käsittelyssä kiekkokansanjuhlalle tyypilliseksi meemimäiseksi ”torille”-hokemaksi. Eran kappale edustaa new age -musiikkityyliä, jota luonnehtii meditatiivisuus ja joka ammentaa esimerkiksi usein yksiäänisestä gregoriaanisesta kirkkolaulusta.

Laulua ja räppiä sisältävä Torille-kappale puolestaan nojaa tanssittavalle elektropopille ominaiseen hieman takapotkuiseen 4/4 poljentoon ja kokonaan ohjelmoituun biittiin. Kappaleessa kaivataan Amandaa ja luvataan palata kotiin sauna-iltaan tämän luo sekä juhlia yhdessä Suomen voittoa. Kertosäkeen yksiääninen kuorolaulu muistuttaa kiekkojuhlan tunnelmaa mutta myös edellä mainittua yksiäänistä gregoriaanistyylistä kirkkolaulua.

Amenon lainaaminen asettuu luontevasti osaksi Bämän aiempaa tuotantoa. Yhtyeen lesbofeministinen debyytti-EP Jumala on muija (2024) ammensi kristinuskosta sekä nimessä että osassa sen kappaleista. Siinä missä EP kritisoi samanaikaisesti kristinuskon ja räpin heteropatriarkaalista kulttuuria, Torille on raikas tuulahdus testosteroninkatkuisten lätkäbiisien joukossa ja tuo kiekkokulttuurin keskiöön naishahmon, Havis Amandan.

Etenkin Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen menestykseen liittyvä kansanjuhla on tunnetusti keskittynyt Helsingin kauppatorille ja Havis Amanda -suihkulähteen tienoille – jopa siinä määrin, että patsas oli pitkään korjauksessa sille aiheutuneen rasituksen vuoksi. Suihkulähteessä juhliminen ei ole pelkkää riehumista, vaan se voidaan nähdä rituaalisena puhdistautumisena, jolla on perinteisesti ollut oma paikkansa elämän merkittävissä käännekohdissa – kuten syntymässä, kuolemassa tai juhlien yhteydessä (Petri Juuti teoksessa Kannisto 2015: 76.) Voittoja juhlistetaan ympäri maailmaa hyppimällä suihkulähteisiin.

Kiekkojuhlatunnelmia vuonna 2022 olympiavoiton jälkeen. Kuvaaja: Simo Räsänen. Lähde: Wikimedia Commons.

Kisabiisien kaanon

Rockmusiikki on 1990-luvulta lähtien yhdistetty yleisesti jääkiekkoon. Fintelligensin rap-kappale ”Kaikki peliin”, joka julkaistiin vuoden 2003 kotikisoja varten, oli suomiräpin ensimmäinen haastaja rockin asemalle jääkiekon itsestäänselvänä soundtrackina. Moni yhdistää edelleen jääkiekon rockiin – erityisesti ne, jotka ovat kasvaneet rockmusiikin parissa. Ennen vuoden 2023 kotikisoja Tampereella Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen ja joukkueen GM (”toimitusjohtaja”), entinen pelaaja Jere Lehtinen ehdottivat, että Osmo’s Cosmos tekisi kappaleen Leijonille. Tästä syntyi stereotyyppisen maskuliininen rock-kappale ”Voimaa”, joka kehystää jääkiekon valkoiseksi, miesten hallitsemaksi kulttuuriksi rockmusiikkiin ja yhtyeen valkoiseen all-male kokoonpanoon liittyvien mielleyhtymien kautta (Ahlsved 2025: 8).

Räpin tuleminen osaksi jääkiekkorepertuaaria on puolestaan vakiinnuttanut Leijonille tuotetun musiikin (valkoisten) suomalaisten cis-miesten hallitsemaksi kentäksi. Esimerkiksi mies- tai heteronormin ulkopuolisia artisteja on harvoin yhdistetty Miesleijoniin ja joukkueen musiikkikulttuuriin. Päinvastoin jääkiekkoa on pidetty ahdasmielisenä homososiaalisena ympäristönä, jossa homoseksuaalisuus on tabu (kts. Puhakka & Pakarinen 2022; Välimäki 2018).

Tämän sai kokea erityisesti Tuure Boelius, kun hän juuri ennen vuoden 2018 MM-kisoja julkaisi kappaleensa ”Lätkäjätkä Ville”, jonka videossa kaksi nuorta miestä suutelee pukuhuoneessa päällään maajoukkueen pelipaidat. Video herätti kiivasta keskustelua mediassa ja somessa, ja Boeliuksesta tuli homofobisten hyökkäysten, vihapostin ja jopa tappouhkausten kohde (ks. Välimäki 2018: 107–110). Kun tarkastellaan jääkiekon – ja myös Leijonien – vahvasti miesvaltaista ja heteronormatiivista musiikkikulttuuria, Bämän kappale on raikas tuulahdus ja toimii myös kritiikkinä jääkiekkomusiikin heteropatriarkaalista perinnettä kohtaan.

Tyttö saunoo

Testosteronin käryn ohella jääkiekko on paljon muutakin. Kiekkomenestykseen liittyvässä isänmaallisessa juhlinnassa ja voiton herättämissä tunteissa voi nähdä karnevalisoituja sävyjä. Vaikka Bämän kappale on esittäjiensä ja näkökulmansa myötä uusi tuulahdus, kappale on ”perinteinen” siinä mielessä, että kuten aikaisemmatkin jääkiekkoaiheiset kappaleet, ”Torille (Amanda)” sisältää Suomeen liitettyä kansallisromanttista symboliikkaa (ks. Ahlsved 2020). Kappaleessa lauletaan esimerkiksi pystymetsästä, saimaannorpasta ja tietysti saunasta. Nämä ovat – kuten käsite ”torille” – stereotyyppisiä symboleja, jotka liitetään suomalaiseen elämäntapaan tai ”suomalaisuuteen”. Stereotyyppisten kansallisten piirteiden esittämistä voidaan Michael Billigiä mukaillen kutsua ”lippujen heilutteluksi” (Billig 1995: 102–103): strategiaksi, jolla merkitään, keitä ”me” olemme ja mitä me kansakuntana edustamme. Tämä leikkisä ja usein karnevalisoitu ”meidän” esittäminen on erityisen voimakasta urheilun yhteydessä.

Myös sauna esiintyy Bämän kappaleessa, joskin hieman erilaisessa valossa verrattuna aiempiin kiekkokappaleisiin ja suomalaiseen perinteeseen. Bämä laulaa: "Että pääsee tyttö jo saunoo” ja että päähenkilö on tulossa Amandan luo – "pidä sauna päällä, mä oon matkalla”. Sen sijaan, että ”Poika saunoo”, saunaan on nyt menossa ”tyttö”. Tämä uudelleentulkinta voiton ja juhlan päähenkilöstä alleviivaa kappaleen feminististä näkökulmaa. Kansankielessä ”poika” on juhlan symboli, ja moni muistaa ”pojan” myös Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas (1954), jossa se oli kiljupytyn lempinimi. Kun sanotaan, että ”poika tulee kotiin”, viitataan usein kotiinpaluuseen isänmaan palveluksesta tai että mestaruuspokaali on vallattu. Suomessa mestaruuspokaalit viedään usein saunaan. Tämä ajatus ja rituaali viedään äärimmilleen artisti Pojun kappaleessa Poika saunoo (2011), josta on tullut lähes itsestäänselvä valinta mestaruuskappaleena monessa eri urheilulajissa Suomessa.

Räppäävien naisten tapa ottaa haltuun tai kääntää nurinpäin monentyyppiset, naiset ulossulkevat ilmaisut ja narratiivit on ollut läpi räpin historian keino luoda ja muokata kulttuuria inklusiivisemmaksi (ks. Rantakallio 2021). Bämän kappaleessa, jossa päähenkilö ei ole mies vaan nainen, myös voiton symboli ”poika” on uudelleentulkittu ”tytöksi” ja Mertaranta kertoo kuinka ”Tyttö tuodaan riemusaatossa kotiin”. Tällä tavoin kappale purkaa jääkiekkomusiikille tyypillistä homososiaalista ja stereotyyppisen maskuliinista näkökulmaa.

Kohti kultajuhlia ja inklusiivisempaa jääkiekkokulttuuria?

Kappaleen lopussa Mertaranta ennustaa huudahduksellaan, että Bämä tulee olemaan torilla (muusikkona kultajuhlissa?), kun Leijonat juhlivat kultaa. Se, toteutuuko tämä skenaario, ei riipu ainoastaan Leijonien suorituksista MM-kisoissa, vaan myös siitä, miten Bämän kappale otetaan vastaan: soitetaanko sitä tv-lähetyksissä, hyödynnetäänkö sitä sosiaalisen median sisällöissä ja mitä artisteja Leijonat ja heidän yhteistyökumppaninsa valitsevat nostaa esiin. Usein joukkueelle läheiset genret ja artistit (etenkin rap-duo JVG) ovat olleet mukana virallisemmissa kansanjuhlissa, joita järjestetään kultavoittojen jälkeen. Se, että Bämän kappale ja musiikki olisivat mukana tällaisessa yhteydessä, olisi askel kohti avoimempaa ja inklusiivisempaa jääkiekkokulttuuria – sellaista, joka edustaisi sitä moninaisuutta, jota löytyy Leijonien miljoonien kannattajien joukosta niin ihmisinä kuin sukupuolen ja seksuaalisuuden kirjona.

Toisaalta Bämä olisi myös voinut eksplisiittisesti tehdä kappaleen Naisleijonille, jotka juuri päättivät oman MM-urakkansa voittamalla pronssia. ”Torille (Amanda)” julkaisuajankohta vasta kisojen jälkeen kuitenkin tarkoittaa, ettei siitä enää voi tulla Naisleijonien kisabiisiä. Miesleijonille tehdyt kappaleet saavat kiistatta enemmän huomiota miesten suurta mediakiinnostusta nauttivan joukkueen myötä. Naisleijonille – tai naiskiekkoilijoille ylipäänsä – ei kirjoiteta kappaleita, vaikka he ehkä enemmän ansaitsisivat tai tarvitsisivat sellaisia huomionosoituksia. Toisaalta Leijonien miesvaltainen kiekkokappaleiden kaanon kaipaa uusia näkökulmia ja ääniä.

Kaj Ahlsved toimii yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2017 (Åbo Akademi) musiikin käytöstä urheilukonteksteissa, ja on kirjoittanut laajasti erityisesti Leijoniin yhdistetystä musiikista.

Inka Rantakallio on yliopistotutkija musiikkitieteessä Helsingin yliopistossa ja DJ. Hän on työssään keskittynyt erityisesti hiphop-kulttuuriin ja feministisiin näkökulmiin.

Lähteet

Ahlsved, Kaj (2025) ”Listening to football and ice hockey: music practices and supporter agency manifested in Finnish football and ice hockey songs”. Sport in Society, 1–16. https://doi.org/10.1080/17430437.2025.2481717

Ahlsved, Kaj (2020) ”Music, Ice Hockey Lions, and the Construction of a National Community.” Made in Finland: Studies in Popular Music. Toim. Toni-Matti Karjalainen, & Kimi Kärki. Routledge, 173-186. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201147769

Billig, Michael (1995) Banal Nationalism. London: Sage.

Kannisto, Maiju (2015) ”Sankarit kultajuhlissa”. Kiekkokansa. Toim. Benita Heiskanen & Hannu Salmi. Teos, 72–101.

Vahtera, Jasmin (2023) ”Halventavat sanoitukset kertovat, miten suomi­räpissä ihannoidaan ’toksista kulttuuria’, sanovat Nelli Milan ja Helena Routa”. Helsingin Sanomat 27.4.2023. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009541198.html

Puhakka, Janne & Pakarinen, Risto (2022) Ulos kopista. Helsinki: Johnny Kniga.

Rantakallio, Inka (2021) ”Femcees Finland, NiceRap ja vastatilojen voima: Suomiräpin naisten vertaisverkostojen historiaa”. Etnomusikologian vuosikirja 33, 67–93.

Välimäki, Susanna (2020) ”’Everyone is a little bit gay’: LGBTIQ Activism in Finnish Pop Music of the 21st Century”. Popular Musicology and Identity: Essays in Honour of Stan Hawkins. Toim. Kai-Arne Hansen, Eirik Askerøi & Freya Jarman. London: Routledge, 97–116.