Ympäristöliike käyttää musiikkia monipuolisesti

Taiteen hyödyntäminen aktivismissa ei ole pelkkä pintaelementti tai tunnelmanluoja vaan olennainen strateginen valinta, joka tukee yhteisön rakentumista ja liikkeen näkyvyyttä. Myös Elokapinan Kulovalkea-kampanjassa kesäkuussa 2025 musiikki oli osa yhteiskunnallista vaikuttamista. Musiikki tuo Elokapinan mielenosoitusten toistuvan luonteen rinnalle vaihtelevuutta ja yllätyksellisyyttä.

Elokapinan marssi 10.6.2025. Kuva: Satu Söderholm / Elokapina.

Mediassa Elokapinan strategiset valinnat on usein liitetty kansalaistottelemattomuuteen ja poliisiin kohdistuvaan toimintaan. Muun muassa Helsingin Sanomat on kritisoinut pääkirjoituksessaan Elokapinan toistuvaa konfliktia poliisin kanssa ja kyseenalaistanut sen toimivuuden ympäristöliikkeen strategiana (Helsingin Sanomat 2024). Niin ikään Yle on kirjoittanut liikkeen tavoitteesta haastaa poliisin kiinniottokapasiteettia Kulovalkea-kampanjassaan (Blom 2025). Liikkeen mielenosoituksissa on kuitenkin myös muita strategisia ulottuvuuksia kuin median korostama häiriön aiheuttaminen ja poliisin kanssa syntyvät jännitteet.

Kansalaistottelemattomuuden ohella myös taide ja luovat keinot voivat olla liikkeelle tietoinen strateginen valinta. Aktivismin kontekstissa strategia tarkoittaa tapaa, jolla liike pyrkii saavuttamaan määrittelemänsä tavoitteet (Farrer ym. 2023: 32). Erityisesti musiikkia käytetään liikkeessä affektiivisena strategiana. Musiikkiesitykset ovat kuitenkin vain yksi osa liikkeen keinovalikoimaa, eivätkä ne yksinään riitä ympäristöliikkeen poliittisen muutosvoiman rakentamiseksi.

Kulovalkea-kampanjassa vaadittiin hallitusta leikkaamaan ympäristölle haitallisista tuista, noudattamaan ilmastolakia ja pysäyttämään metsien tuhoaminen (Elokapina 2025a). Musiikilla oli keskeinen rooli kampanjan mielenosoituksissa. Aikaisemmin Elokapinassa on kuultu esimerkiksi paljon klassista musiikkia ja kuorolaulua spontaaneillakin kokoonpanoilla, mutta tässä kampanjassa musiikki keskittyi indie-artistien ja yhtyeiden esityksiin sekä DJ-keikkoihin.

Musiikki toimii moneen suuntaan

Alankomaiden Extinction Rebellion -liikkeessä artivismia tutkineet Lara Stammen ja Miriam Meissner (2024) ovat todenneet, että taiteen merkitys ulottuu kahteen suuntaan: sekä liikkeen sisäiseen yhteisöllisyyteen että ulospäin suuntautuvaan viestintään. Musiikki voi luoda yhteisöllisyyden tunnetta, rentouttaa tai voimaannuttaa. Toisaalta se tekee aktivismin viestistä näkyvämmän ja kuuluvamman, houkutellen ihmisiä pysähtymään sen äärelle. Elokapinassa musiikki on usein tietoinen väline viestiä monenlaisia tunteita yleisöstä riippuen, luoden esimerkiksi rauhallista tai hälyttävää tunnelmaa (Mononen 2023).

Kulovalkea oli erityisen musiikillinen kampanja. Sen käynnisti mielenosoituksellinen festivaalitapahtuma Kulohälytys, joka loi Helsingin keskustaan karnevalistisen, populaarimusiikkifestivaalia mukailevan tunnelman. Tapahtuma käynnistyi Senaatintorilta ja eteni rumpuryhmän tahdittamana marssina Kansalaistorille, missä iltaa vietettiin monipuolisen ohjelman parissa. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, puheita, kylttien askartelua, yhteisötaideteos sekä perehdytys tuleviin mielenosoituksiin. Lavalla nähtiin muun muassa Suistamon Sähkö, Rebekka Holi ja yllätysesiintyjä Antti Autio.

Antropologi Jeffrey Juris (2014) on tutkinut performatiivisuutta ja kehollisuutta muun muassa Occupy Wall Street -liikkeessä. Hänen mukaansa kulttuuriesitykset mielenosoituksissa voivat luoda uusia mielikuvia, vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja vahvistaa kollektiivista toimijuutta. Näistä etenkin viimeisin vaikutti olevan keskeinen tavoite tämänkin tapahtuman taustalla, sillä Elokapina kuvailee festivaalia paikaksi, joka tarjoaa yhteisöllisyyden ja toivon kokemuksia kriisien keskellä (Elokapina 2025b). Samalla tapahtuma valmisti aktivistiyhteisöä tuleviin mielenosoituksiin. Tämän lisäksi festivaalin yksi tehtävistä oli tuoda näkyvyyttä kampanjalle tunnettujen artistien kautta.

“Tukimielenosoittajat tanssivat Vimma -yhtyeen tahtiin rankasta, koko päivän kestäneestä kaatosateesta huolimatta.”

Myöhemmin Kulovalkea -kampanjassa musiikkia kuultiin myös katusulkujen yhteydessä, jolloin sen tehtävä oli festivaaliin verrattuna erilainen. Katusulussa musiikki voi auttaa jaksamaan, vahvistaa protestin äänimaisemaa tai rauhoittaa hektistä mielenosoitustilannetta. Musiikki vaikutti myös pitävän ihmisiä kadulla pidempään varsinaisen mielenosoituksen päätyttyä.

Ensimmäisenä aktiopäivänä Oopperan edustalle järjestettyä katusulkua säesti Samuli Putro, joka lauloi jalkakäytävällä kappalettaan Älkää unohtako toisianne samalla kun poliisi kantoi ajoradalla istuvia mielenosoittajia bussiin. Katusulun päätyttyä, kun liikenne kulki jo normaalisti risteyksessä, tukimielenosoittajat tanssivat Vimma -yhtyeen tahtiin rankasta, koko päivän kestäneestä kaatosateesta huolimatta. Vastaava tunnelma toistui seuraavana päivänä, kun kauppakeskus Forumin edustalla järjestetyn katusulun päätyttyä DJ kiipesi raitiovaunupysäkin katolle ja kohotti tunnelmaa musiikilla, joka sai ihmiset tanssimaan.

Musiikki puhuttelee myös liikkeen ulkopuolisia ihmisiä

Tunnetason vuoksi taide nähdään usein tehokkaana osana kansalaisliikkeiden viestintää. Artivismia tutkineet Stephen Duncombe, George Perlov, Steve Lambert ja Sarah Halford (2018) toteavat, että taiteen tunteellisella vaikutuksella (affect) ja aktivismin muutosvaikutuksella (effect) voi olla voimakas yhteisvaikutus. Taiteen kautta koetut tunteet voivat hätkäyttää selittämättömälläkin tavalla, mikä tukee aktivistien tavoitteita.

Kulovalkeassa kävi ilmi, että musiikilla ja muilla taiteilla voi olla kansalaisliikkeissä monipuolinen rooli. Samalla musiikin asema liikkeessä osoittaa, että Elokapinan strategiaan kuuluu muutakin kuin häiriön aiheuttaminen. Katusulussa musiikin tehtävä ei ole pelkästään hätkäyttää ja pysäyttää ohikulkijoita, vaan myös pitää huolta aktivisteista ja rakentaa saavutettavaa mielenosoituskulttuuria.

Sosiologi Ron Eyermanin (2015) mukaan taiteella on merkittävä rooli liikkeiden sisäisessä toiminnassa: se vahvistaa ryhmän solidaarisuutta, rohkeutta ja resilienssiä sekä tukee kollektiivisen identiteetin rakentumista. Musiikki ja muu taide tukevat Elokapinan – ja laajemmin koko kansainvälisen Extinction Rebellionin – keskeistä uusiutuvan kulttuurin (regenerative culture) periaatetta, jonka ytimessä on sosiaalinen ja ekologinen kestävyys sekä yhteisön hyvinvointi (Westwell & Bunting 2020). Jaetut kokemukset musiikin ja tanssin parissa voivat vahvistaa aktivistiyhteisöä ja ennaltaehkäistä loppuunpalamista – sekä tavoittaa heitä, jotka seuraavat liikkeen toimintaa sen ulkopuolelta.

VTM Seela Kallio työskentelee tutkimusavustajana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Muutoksen äänet: musiikki kansalaistoiminnan välineenä suomalaisessa ympäristöliikkeessä 2000-luvulla (v.t. Sini Mononen, 9/2024–8/2028).

Viitteet:

Blom, Johannes. (2025). Elokapina haastaa poliisin kiinniottokapasiteettia – Ylikomisario: ”Outo tavoite mielenosoitukselle”. Yle, 9. kesäkuuta 2025. Saatavilla: https://yle.fi/a/74-20166555 (Viitattu 21.8.2025).

Duncombe, Stephen, George Perlov, Steve Lambert & Sarah J. Halford. (2018). Assessing the Impact of artistic activism. The Center for Artistic Activism. Saatavilla: https://c4aa.org/our-research/publications/report-assessing-the-impact-of-artistic-activism/ (Viitattu 21.8.2025).

Elokapina. (2025a). Kulovalkea. Saatavilla: https://elokapina.fi/kulovalkea/ (Viitattu 24.7.2025).

Elokapina. (2025b). Kulohälytys. Saatavilla: https://kulohalytys.fi/fi/ (Viitattu 24.7.2025).

Eyerman, Ron. (2015). The art of social movement. Teoksessa D. della Porta & M. Diani (toim.), The Oxford Handbook of Social Movements. Oxford: Oxford University Press.

Farrer, Benjamin, Doyle, Linda, & Smith, Soleil. (2023). “Goals, strategies, and tactics: Continuity and change in Extinction Rebellion in the United Kingdom”. Contention, 11(2), 29–56. 

Helsingin Sanomat. (2024). Elokapinan kannattaa pohtia, onko avoin konflikti poliisin kanssa sille oikeasti hyödyllinen. Helsingin Sanomat, 1. heinäkuuta 2024. Saatavilla: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010534721.html (Viitattu 21.8.2025).

Juris, Jeffrey S. (2014). Embodying protest: Culture and performance within social movements. Teoksessa B. Baumgarten, P. Daphi & P. Ullrich (toim.), Conceptualizing Culture in Social Movement Research. London: Palgrave MacMillan.

Mononen, Sini. (2023). “Engaging emotions? Music and sound as affective transformative communication in the artivism of the Extinction Rebellion Finland”. Musiikki, 53(3), 10-35.

Westwell, Emily & Bunting, Josh. (2020). “The regenerative culture of Extinction Rebellion: Self-care, people care, planet care”. Environmental Politics, 29(3), 546–551.