Jokainen sävel kuin sadepisara - säveltäjä Maria Kallionpään haastattelu
Säveltäjä, pianisti ja tutkija Maria Kallionpään (s. 1981) mielestä taideteoksella on hyvä olla jonkinlainen yhteiskunnallinen ajatus. Hänen musiikkinsa on saanut innoitusta muun muassa sadepisaroista. Niin kuin jokaisella sadepisaralla on oma kemiallinen koostumuksensa, on myös Kallionpään teoksen Raindrops (Sadepisaroita) jokaisella nuotilla oma itseisarvonsa. Pianisti ja väitöstutkija Jenna Ristilä soitti Kallionpäälle Itävaltaan ja kysyi lisää niin sadepisaroista kuin koralleistakin.
Pianistina Maria Kallionpää on erikoistunut oman aikamme musiikkiin.
Maria Kallionpää vastaa zoom-puheluun kotoaan Itävallasta. Kysyn, kokeeko Kallionpää olevansa suomalainen säveltäjä. Hän vastaa, että hänellä on kaksi rinnakkaista identiteettiä: suomalainen ja eurooppalainen. Vaikka Kallionpää on naimisissa itävaltalaisen kanssa ja viihtyy maassa hyvin, hän on halunnut pitää oman suomalaisen sukunimensä. Nimi tekee suomalaiset sukujuuret näkyviksi.
Kallionpää työskentelee parhaillaan Kreativ Institutissa (Hochschule für Musik Detmold). Hän on väitellyt tohtoriksi Oxfordin yliopistosta ja toiminut muun muassa sävellyksen ja uuden musiikin esittämisen apulaisprofessorina Hongkongissa. Kallionpään monipuolinen sävellystuotanto sisältää erilaisia teknologioita, pelillistämistä ja sonifikaatiota tutkivia ja hyödyntäviä teoksia, joista monet liittyvät jollain tapaa luontoon.
Kallionpää ei sävellä pianon ääressä, vaikka onkin itse pianisti. ”Haluan pitää itselläni tietynlaisen vapauden”, hän kertoo. Pianon ääressä kirjoittaminen voi rajoittaa ideoita ja tekstuuria, joten Kallionpää miettii kaiken valmiiksi mielessään: ”Mitä mä haluan, millaisia musiikillis-dramaattisia muotoratkaisuja teen ja mihin pääkohdat sijoittuvat”. Säveltäminen tapahtuu vasta viimeiseksi, kun teoksen parametrit alkavat jo olla selvillä.
Säveltäminen alkoi itsekseen opiskelemalla
Kallionpään tie säveltäjäksi kulki pianonsoiton kautta. Hän aloitti pianotunnit lapsena omasta halustaan, ja ”hyvin nopeasti kävi selville, että olisin halunnut nimenomaan säveltää, mutta ei siihen aikaan Ulvilassa ollut sellaista mahdollisuutta,” Kallionpää kuvaa. Opetuksen puutteessa hän alkoi tutkia sävellyksiä itsekseen ja säveltää omaa pianomusiikkia, kunnes törmäsi teknisiin vaikeuksiin, johon olisi tarvinnut opettajan apua. Sitten pianonsoitto vei jo mennessään, kunnes Jyväskylän ammattikorkeakoulussa Kallionpää alkoi opiskella myös sävellystä Kai Niemisen johdolla. Niemisen tunnit avasivat Kallionpäälle ”ilmaisullisen keinovaraston” – käsityksen siitä, mitä kaikkea säveltäjänä voikaan tehdä.
Maria Kallionpää aloitti sävellysopintonsa Jyväskylässä.
Ympäristönsuojelu on noussut tärkeäksi teemaksi Kallionpään sävellyksissä: esimerkiksi The Reef (2023) kahdelle pianolle ja videolle voitti aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltalaisen Data Sonification Award -palkinnon. Meri on teoksessa läsnä eri tavoin – Kallionpään omana esteettisenä tulkintana sekä muistutuksena suojelun tärkeydestä. Hän korostaa, että taideteoksilla on myös itseisarvo: ”taiteellinen merkitys on ykkösprioriteetti, mutta sen lisäksi minusta on ihan hyvä olla jonkinlainen yhteiskunnallinen ajatus”.
The Reef -teoksessa Kallionpää käyttää koralliriutoilla äänitettyä ääntä, jonka hän on ensin tietokonemallinnuksen avulla muuntanut säveltasoiksi ja rytmeiksi ja sitten säveltänyt teoksen tämän raakamateriaalin pohjalta. Kallionpään mukaan Debussy ja Ravel muiden muassa ovat kuvanneet merta sävellyksissään jo niin tyhjentävästi, että jos säveltäjä ”hakee inspiraatiota tällaisista asioista, tulee etsiä niihin uusia tulokulmia. Nykyteknologia mahdollistaa luonnonilmiöistä inspiroitumisen myös generatiivisuuden, ei pelkästään kuvailevuuden kautta, sillä nykyisin siihen on tekniset mahdollisuudet.”
“En sulkisi pois, ettenkö voisi kirjoittaa esimerkiksi oopperan librettoa joskus”
Säveltäjän yhteiskunnallinen rooli on Kallionpään kokemuksen mukaan muuttunut hänen uransa aikana: nykyään hän kokee, että taiteilijana ja tutkijana hänellä on vastuu ottaa kantaa ja käsitellä yhteiskunnallisia ilmiöitä, toisin kuin vielä 20 vuotta sitten. ”Säveltäjät puuhastelivat ennen enemmän omissa kammioissaan teknisten mietteidensä kanssa”, Kallionpää sanoo. ”Ei minulta odotettu yhteiskunnallisia kannanottoja vielä tohtorintutkintoni aikanakaan, joka valmistui 2015. Muutos on tapahtunut vasta sen jälkeen.”
Kallionpää on musiikin lisäksi kiinnostunut myös kirjallisuudesta ja näyttämötaiteesta. Tutkijana hän on toki kirjoittanut paljon ja julkaissut lukuisia artikkeleita, mutta kaunokirjallisemmat teokset ovat vielä toistaiseksi pöytälaatikossa. ”En sulkisi pois, ettenkö voisi kirjoittaa esimerkiksi oopperan librettoa joskus”, Kallionpää pohtii.
Kallionpää hyödyntää teoksissaan erilaisia teknologioita.
Pianoteos Raindrops (Sadepisarat) oli osa tohtorintutkintoa Oxfordin yliopistossa
Kuten muillakin nykysäveltäjillä, suurin osa Kallionpään teoksista syntyy tietyn muusikon tai muusikoiden tilauksesta. Neliosainen Raindrops soolopianolle (2011) on Kallionpään tuotannossa kuitenkin poikkeus, sillä sen hän on säveltänyt itselleen. Sävellys valmistui Poike ry:n projektiin, joka oli osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmaa. Verrattuna muihin Kallionpään teoksiin Raindrops on varsin intiimi ja keskittyy tutkimaan äänen laatua soittotilanteessa.
Raindrops liittyy myös Kallionpään tohtorintutkintoon. Kallionpää väitteli Oxfordin yliopistosta aiheenaan piano superinstrumenttina, mikä tarkoittaa pianistin teknisten ja ilmaisullisten kykyjen laajentamista. Perinteisen väitöskirjan lisäksi tutkintoa varten tuli koota sävellysportfolio, jonka osa tämäkin teos oli.
”Minulla ei ollut Raindrops-teoksessa varsinaisesti mitkään akateemiset tarkoitusperät. Useinhan nämä minun tutkimusjuttuni menevät niin, että minä ensin sävellän teokset ja sitten mietin niitä tutkimuksessani jälkikäteen, enkä oikeastaan päinvastoin. En käsitellyt Raindropsia varsinaisessa väitöskirjassani, mutta voihan sen kohdalla ajatella, että tässä se superinstrumenttiasia ei tulisikaan esille varsinaisen virtuositeetin vaan sen muodon kautta. Siinä haastetaan sitä muotoa,” Kallionpää pohtii.
“Olen klassisen musiikin replikaatiovelvoitetta vastaan.”
Osana väitöskirjaansa Kallionpää törmäsi säveltäjä John Cagen haastatteluun jossa Cage sanoo, että hänen sävellyksensä on kuin sää: sillä on aivan oma, itsenäinen muotonsa. ”Aivan, voihan noinkin tehdä”, Kallionpää ajatteli, ja niin Raindrops lähti muotoutumaan tämän musiikkifilosofisen ajatuksen pohjalta. Kappaleen nimi ei siis pelkästään viittaa ikkunaan tipahteleviin sadepisaroihin, vaan nimellä on syvempi merkitys. Raindrops on pointillistinen eli pistemäinen sävellys, jossa yksittäisillä nuoteilla on arvo itsessään: ei pelkästään suhteessa muihin nuotteihin, vaan itsenäisenä kokonaisuutena. ”Jokaisessa sadepisarassa on oma muotonsa, oma kemiallinen koostumuksensa. Se on hyvin tarkasti analysoitavissa. Teoksessani on myös tällainen ajatus.”
Kallionpää tekee mielellään yhteistyötä muusikoiden kanssa, sillä niin hän kokee saavansa parhaat puolet esille sekä esiintyjistä että teoksista. Kysyn, eikö teoksen toistettavuus kärsi, jos se on sävelletty vain yhden muusikon ominaisuudet huomioon ottaen. Kallionpää vastaa, ettei sävellysten toistettavuus ole hänestä kiinnostavaa. ”Minä olen klassisen musiikin replikaatiovelvoitetta vastaan”, hän toteaa. ”Olen pianistina kyllästynyt siihen, että pyritään vain replikoimaan mahdollisimman tarkkaan joku teos jonkin tradition mukaan. Se on aika puuduttavaa.”
Kallionpäästä on hienoa päästä kuulemaan erilaisia tulkintoja teoksistaan, varsinkin silloin kun esiintyjä tuo siitä esiin jotain sellaista, mitä hän ei itse säveltäessään ollut ajatellut. Hän haluaa tarjota esittäjälle vapauden keksiä itse.
Jenna Ristilä on pianisti ja väitöstutkija. Hänen taiteellinen jatkotutkintonsa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa keskittyy suomalaisiin säveltäjänaisiin 1800-luvulta nykypäivään. Kolmen haastattelun sarjassa Ristilä keskustelee Maria Kallionpään, Maleena Linjaman ja Ann-Elise Hannikaista tutkineen Markus Virtasen kanssa heidän sävellyksistään, jotka Ristilä esittää viimeisessä tohtorikonsertissaan 29.1.2025 Helsingin Musiikkitalon Organo-salissa.
Nainen, maailma – maita ja maisemia suomalaisten naisten pianomusiikissa
Jenna Ristilä, piano
29.1.2026 klo 19, Organo, Helsingin Musiikkitalo