Tarjoaako musiikkikasvatus ja -koulutus Suomessa yhtäläiset lähtökohdat ammattimaiseen biisintekijyyteen?
Suomen Musiikintekijät ry:lle tehty selvitys nostaa esiin monia musiikkikasvatuksen ja -koulutuksen kehityskohteita sekä saavutettavuuteen liittyviä kysymyksiä ja haasteita.
Kirjoittajan jälkikasvu etsimässä omaa musiikillista polkuaan. Kuva: Riikka Hiltunen.
Työskentelin syyskuusta 2022 kesäkuuhun 2023 erikoistutkijana Suomen Musiikintekijät ry:n hankkeessa, jossa selvitettiin, millaista musiikintekemisen koulutusta Suomessa on tarjolla ja missä määrin koulutussisällöt antavat valmiuksia kansainväliseen biisintekijyyteen. Musiikintekeminen ymmärretään tässä yhteydessä kirjona erilaista toimintaa, joka voi olla säveltämistä, sanoittamista, laulunkirjoittamista, ”toplainaamista” eli melodian ja sanoituksen työstämistä yhtäaikaisesti tai ”tracker”-työskentelyä eli säveltämistä erilaisten musiikinteko-ohjelmistojen avulla. Koska selvityksen lähtökohtana oli musiikkialan toimijoiden yhdessä tuottama Biisiviennin visio, intressi oli erityisesti niin sanotun popmusiikin tekemisen opetuksessa ja koulutuksessa. Biisiviennin visio on musiikkivientiorganisaatio Music Finlandin kahdesti järjestämä työpajasarja, jonka workshopeissa musiikkialan ammattilaiset ovat keskustelleet popmusiikin teosviennin nykytilasta ja tulevaisuudesta. Keväällä 2021 toteutetun visiotyöskentelyn pohjalta asetettiin strategisia tavoitteita seuraaville kolmelle vuodelle ja osa tavoitteista liittyi musiikkikoulutukseen. Koulutuksen kehittämisen laajempana tavoitteena on biisintekijäjoukon määrän ja monimuotoisuuden kasvattaminen ‒ mitä enemmän ja mitä moninaisemmista taustoista tekijöitä tulee, sitä varmemmin joukosta nousee myös menestystekijöitä.
Ennen varsinaista vaikuttamistyötä haluttiin kuitenkin selvittää, millaisessa tilassa musiikkikasvatus- ja -koulutuskenttä on biisiviennin näkökulmasta tällä hetkellä. Syyskuun 2023 loppuun mennessä julkistettava raportti tuo näkyviin kentän hiljaista tietoa ja nostaa esiin monia koulutuskenttää koskevia haasteita ja kehityskohteita.
Musiikkikoulutuksen mallimaana pidetystä Suomesta on noussut kansainvälisesti menestyneitä huippumuusikoita ja säveltäjiä, mutta popmusiikin teosviennin menestyjissä on paljon tekijöitä, joilla ei ole musiikkialan koulutusta lainkaan. Selvityksen yhteydessä toteutetun, biisiviennin parissa jo menestyneille biisintekijöille suunnatun kyselyn 20 vastaajasta vain kahdeksan on kouluttautunut muusikoksi tai musiikintekijäksi. Suomessa on kuitenkin tarjolla jo runsaasti erilaisia koulutusohjelmia, jotka valmistavat kevyen musiikin luovaan tekemiseen erilaisin painopistein. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana on käynnistetty useita lauluntekijä- ja musiikintekijälinjoja vapaasta sivistystyöstä korkeakouluihin – voipa nykyään valmistua jopa hiphop-muusikoksi.
Musiikintekemisen koulutuskenttä onkin erityislaatuinen monessa mielessä. Popmusiikkia opiskellaan lapsuudesta saakka kuuntelemalla sitä. On hyvin mahdollista, että makuuhuonestudiosta ponnistaa täysin kouluttamaton tekijä, jolla on itseopittuja taitoja ja näkemyksellisyyttä kansainväliseen menestykseen saakka. Musiikin opiskelijat saattavat olla opettajiaan paremmin perillä popmusiikin ajankohtaisista ilmiöistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koulutuksella voitaisi vaikuttaa biisintekijäjoukon määrään ja monimuotoisuuteen.
Itsekin omaan haparoivaan musiikintekijyyteeni koulutuksen kautta varmuutta hakeneena tunnistan, että kaikilla ei ole rohkeutta lähteä tavoittelemaan biisintekijän uraa ilman ulkopuolista tukea. On monia viitteitä siitä, että tämä koskee erityisesti naisia ja muunsukupuolisia. Keväällä 2023 Teoston julkaiseman Tasapuolisempi sukupuolijakauma musiikkialalle -selvityksen mukaan koulutuksen nähdään edistävän merkittävästi musiikillista luovuutta ja tasa-arvoa. Samoihin aikoihin julkaistun Cuporen, Suomen musiikkioppilaitosten liiton ja Konservatorioliiton Musiikin opintopolut -selvityksen aineistossa tytöt ja naiset kokevat soittotekniikkansa ja esiintymistaitonsa poikia heikommiksi kaikilla opintoasteilla 12-vuotiaasta ylöspäin. Teoston selvitykseen vastanneista alle 18-vuotiaista tytöistä musiikkiteknologiaa on käyttänyt 55 prosenttia, kun taas samanikäisistä pojista 84 prosenttia.
Saavutettavuuteen ja psykologiseen tukeen liittyvät kysymykset nousivatkin selvityksessä keskeisiksi läpi eri koulutusasteiden. Selvityksen painopiste oli ammatillisissa koulutuksissa ja vapaan sivistystyön piirissä järjestettävissä opintolinjoissa, mutta katsetta ulotettiin myös taiteen perusopetukseen ja musiikin perusopetukseen kevyen tilannekartoituksen tekemiseksi. Kipinä musiikintekemiseen voi parhaimmillaan syttyä jo koulun musiikintunneilla tai instrumenttiopintojen myötä, ja musiikin luova tuottaminen on nykyisissä musiikin perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmatavoitteissa merkittävässä osassa.
Musiikin luovalla tuottamisella viitataan monenlaiseen musiikillisten ideoiden kehittelyyn ja toteutukseen. Riippuu kuitenkin erittäin paljon opettajasta, missä määrin koulujen musiikintunneilla tai musiikkiopiston soittotunneilla tarjotaan mahdollisuuksia muuhunkin kuin muiden tekemien sävellysten toistamiseen tai musiikin kuunteluun. Musiikkioppilaitoskentällä tunnistetaan myös monia saavutettavuuteen liittyviä haasteita, kuten maantieteellinen ja taloudellinen saavutettavuus, viestinnälliset ja oppilasvalintakäytäntöihin liittyvät haasteet sekä sukupuolittuminen esimerkiksi instrumenttivalintojen osalta. Haasteisiin on tartuttu hanakasti, mutta silti musiikkioppilaitosten oppilasjoukot ovat varsin homogeenisiä ja monet väestöryhmät jäävät tavoittamatta. Kuten Suomen musiikkioppilaitosten liiton puheenjohtaja Sanna Saarinen selvitystä varten antamassaan haastattelussa kärjistää, joissakin oppilaitoksissa oppilaat ovat lähinnä vanhojen musiikkiopistolaisten sekä opettajien ja lääkäreiden lapsia.
Ammatillista koulutusta koskevat osin samat haasteet, mutta esimerkiksi maantieteellisen saavutettavuuden merkitys vähenee. Musiikintekemisen koulutusta järjestetään Helsingistä Tornioon ja opiskelijoita koulutusohjelmiin tulee ympäri Suomen. Maantieteellinen saavutettavuus linkittyy kuitenkin taloudelliseen saavutettavuuteen ja opiskelijoiden hyvinvointiin. Esimerkiksi syrjäisemmillä seuduilla sijaitsevien kansanopistojen musiikintekijälinjoille voi olla helppo päästä sisään, mutta maksullisen linjan suorittamiseksi voi olla tarpeen tehdä töitä ja matkustaa opintojen rinnalla, jolloin tilanne käy kestämättömän raskaaksi ja opinnot jäävät kesken.
Sukupuolen suhteen tilanne muuttuu musiikin opintopoluilla etenemisen myötä. Suomen musiikkioppilaitosten liiton viimeisimmän jäsenkyselyn mukaan musiikkioppilaitosten perus- tai syventävissä opinnoissa tyttöjä on yli 60 prosenttia ja poikien määrä vähenee, mitä pidemmälle taiteen perusopetuksessa edetään. Musiikin ammattiopiskelijoissa sukupuolijakauma on melko tasainen, mutta musiikin ammattilaisissa tilanne muuttuu radikaalisti erityisesti luovan tekijyyden osalta: Teoston asiakasrekisterissä vain noin viidennes tekijöistä on naisia tai muunsukupuolisia. Music Finlandin popmusiikin teosvientiselvitysten vuoteen 2022 mennessä tietoon tulleista 180 tekijästä naisia on 42 eli noin 23 prosenttia. Kuitenkin Teoston kyselyyn vastanneista naisista huomattavasti miehiä suurempi osa on tehnyt ensimmäiset sävellyksensä jo alle 12-vuotiaina.
Suomen Musiikintekijät ry:n selvitystä varten haastatelluista 12 koulutusvastaavasta enemmistö kertoo linjoillaan olevan suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia, mutta lauluntekijälinjoille ja erityisesti sanoittajina opiskelemaan hakeutuvissa musiikintekijöissä on enemmän naisia, kun taas tuotanto- ja musiikkiteknologiapuolelle hakeutuu enemmän miehiä.
Opiskelijajoukon monimuotoisuuteen vaikuttavat myös viestinnän tavoittavuus ja oppilasvalintakriteerit. Valtaosalla oppilaitoksista on järjestämislupa vain suomenkieliseen opetukseen, joten riittävä suomen kielen taito on edellytys opiskelijaksi pääsemiseen. Moniin koulutusohjelmiin on hakijoita moninkertaisesti aloituspaikkoihin nähden, joten tarvetta erityiseen viestinnälliseen panostukseen ei nähdä. Kun tieto opintolinjoista siirtyy erityisesti suusta suuhun, vaarana on musiikintekijäjoukon yksipuolistuminen.
Oppilaitoksia ovat pohdituttaneet myös oppilasvalintakriteerit. Millaisia musiikillisia valmiuksia opiskelijoilta voidaan edellyttää? Tarvitaanko popmusiikin tekemiseen nuotinlukutaitoa? Pitääkö tekijän hallita jokin perinteinen instrumentti, vai voiko välineenä olla esimerkiksi DAW (digital audio workstation)? Onko vaarana, että tämänkaltaisten kriteerien myötä koulutuksen ulkopuolelle tipahtaa poikkeuksellisen näkemyksellisiä ja omintakeisia tekijöitä, jotka ovat oppineet tekemään musiikkia ilman minkäänlaista musiikinteoreettista tietämystä tai instrumenttitaitoja?
Ideaalitilanteessa jokainen Suomessa asuva lapsi pääsee kokeilemaan musiikin luovaa tuottamista peruskoulun musiikintunneilla ja halutessaan musiikkiopiston oppilaaksi ja tekemään soittotunneilla myös omia sävellyksiään asuinpaikasta, perhetaustasta, sukupuolesta ja persoonallisuuspiirteistä riippumatta. Tästä ollaan kuitenkin kaukana niin kauan kuin kaikkien oppilaitosten henkilökunnalla ei ole valmiuksia musiikin luovan tuottamisen opettamiseen. Täydennyskoulutuksen rooli on siis merkittävä.
Kun kipinä musiikintekemiseen on syttynyt musiikin tai taiteen perusopetuksen piirissä, tulisi kaikkien olla yhtä lailla tietoisia jatkokoulutusmahdollisuuksista. Koulutuskentän tulisi olla perillä jatkuvasti muuttuvasta musiikintekijyydestä ja tarkistaa toistuvasti myös sisäänpääsykriteerejä. Vaikka kysymys musiikkialan sukupuolittuneisuudesta on laaja ja linkittyy koko yhteiskuntaan, koulutuksen merkitystä asiassa ei voi väheksyä. Monimuotoisuus tulee nähdä lisäksi erilaisten persoonallisuuksien monimuotoisuutena. Mitä alemmalla asteella ollaan, sitä tärkeämmäksi psykologinen tuki nousee.
Näennäisesti avoimien ovien edessä on monia vaikeasti havaittavia esteitä. Lähes kaikki edellä mainitut haasteet linkittyvät myös resurssikysymyksiin. Lisäresursseja tarvittaisiin erityisesti täydennyskoulutukseen ja opiskelupaikkojen lisäämiseen. Esteet tunnistamalla ja niitä kaatamalla voitaisiin varmistaa, että biisintekijäksi päätymiseen riittävät lahjakkuus ja tahto.
FT Riikka Hiltunen on musiikintutkija ja musiikkitoimittaja sekä Nuorten Tiedeakatemian tiedekoordinaattori.